Arjen helmiä

Arjen helmiä

keskiviikko 31. toukokuuta 2017

Pirteää blogiyhteistyötä

Sain huhtikuussa mukavan sähköpostiviestin, että pääsisin vielä uudemman kerran tekemään yhteistyötä Color4care yrityksen kanssa. Tosiaan yritys myy värikkäitä hoitoalan tuotteita aina sukista tennareihin ja arkivaatteista alusasuihin. Yrityksen avainsanoja ovat ilo ja väri ja ne teemat välittyvät kyllä upeasti heidän tuotteistaan.

Sain tosiaan yrityksen kautta testattavaksi tennarit, joiden mallin ja värin sain itse vapaasti valita. Päädyin valitsemaan kesäisen pinkit tennarit, koska minulla on paljon pinkkejä urheiluvaatteita, joiden kanssa kengät sopivat hyvin. Väri on myös ihanan energinen.

Olen nyt useamman viikon ajan testannut tennareita ja ne ovat olleet käytössä kerrassaan loistavat! Koko vastasi juuri oikeaa kokoa, eikä kengät ole missään vaiheessa hiertäneet tai puristaneet. Niillä on kevyt ja helppo kävellä. Erityisen tärkeänä ominaisuutena pidän, että kengät eivät hikoile ja miten ihana huomata, että näissä kengissä ei ole ollut sitä ongelmaa!

Minulla on aikomuksena myös tilata yritykseltä työsandaalit tulevaa vyöhyketerapiatyötä varten. Mikä sen parempaa, kuin tehdä töitä laadukkaissa kengissä ja piristävissä asusteissa :) Käykäähän tutustumassa Color4care tuotteisiin! Itse olen ainakin totaalisen ihastunut heidän tuotteisiinsa!

Mukavaa loppuviikkoa kaikille! :)


keskiviikko 26. huhtikuuta 2017

Kuinka monta lasta?


Olen aina rakastanut lapsia aivan ylikaiken. Jo pienenä leikin aina nukeilla ja nautin siskon lapsien hoitamisesta valtavasti. Sisälläni elää pieni kanaemo, joka rakastaa sitä ajatusta vieri vieressä nököttävistä pikkusängyistä, pirtinpöydän alla kutittelevista pikku töppösistä, pitkästä hammasmukirivistöstä ja värikkäästi pursuavasta pyykkivuoresta. Olen nähnyt itseni aina suurperheen äitinä, leikkimässä ja laulattamassa.

Kehoni päätti kuitenkin toisin. Raskaus itsessään oli raskas kokemus. Pahentunut astma, toinen toistaan vaarallisemmat, näkökykyä uhkaavat silmätulehdukset, kilpirauhasen vajaatoiminnan puhkeaminen, sairaalahoitoon johtaneet rajut supistelut ja kuukausia jatkunut ennenaikaisen synnytyksen pelko. Lopulta synnytys sujui kuitenkin kaikessa vauhdikkuudessaan hyvin, mutta sekä hengitystie- että erityisesti silmäoireeni pahenivat synnytyksen jälkeen todella merkittävästi, ajoittain jopa invalidisoiviksi saakka.

Lääkäreiden kanssa olemme keskustelleet aiheesta, miten oireideni kävisi mahdollisen toisen raskauden kohdalla, mutta selkeää vastausta kysymykseen ei ole. On kuitenkin erityisen todennäköistä, että oireet pahenisivat edelleen. Siksi olemmekin tehneet sen päätöksen, että pysymme pienenä, yhden lapsen perheenä.

Olemme saaneet kuitenkin terveen, aivan ihanan tyttären, josta olen enemmän kuin kiitollinen. Hän on parasta, mitä meille on koskaan tapahtunut ja minulla ei ole edes sanoja kuvaamaan, kuinka rakas Mila on. En tule koskaan unohtamaan ensimmäisiä pieniä potkuja, ensimmäistä yhteistä katsetta, pieniä kesältä tuoksuvia varpaita, sydämensulattavaa ensinaurua. Ne kaikki hetket kulkevat
sydämessäni aina mukana.

"Sinun ensimmäisestä henkäyksestäsi
minun viimeiseen hengenvetooni olet
tärkeimmällä paikalla sydämessäni.
Olet rakkaimpani, suurin 
iloni ja onneni.
Olet auringonsäteeni ja 
tärkein syy hymyyni.
Olet kaikkein kallein lahjani."













lauantai 8. huhtikuuta 2017

Napu pappula

Ensi kerralla ajattelin kirjoitella vähän syvemmistä aiheista, mutta tänään on vuorossa meidän kohta kolmeveen salaisen arkun viimeaikaisia tuotoksia.

"Äiti teetkö minulle taas sitä pielujumppaa?" (Tytär pyytää vyöhyketerapiahoitoa, joka usein kyllä auttaa vatsanväänteisiin. Kyllähän homma hoituu tuollakin nimellä.)

"Minä: Otako kananmunan?
 Mila: Kyllä otan, mutta ilman sitä palloa." (Keltuainen ei ole ykkössuosikki.)

"Minä: Tänään syödään kalaa ja perunoita.
  Mila: Minä en äiti JAS-KA tänään nielaista." (Tätä kommenttia käytetään usein, kun ruoka ei ole sitä mieleisintä.)

"Onpas täällä kivan olanssia (kirjaston siniseksi valaistu WC)!" (Meillä värit vielä hakevat paikkaansa.)

"Minulla onkin äiti tämmöinen napu pappula" (Aluksi en ymmärtänyt, ennen kuin hoksasin, että sanon itse aina napaa napa nappulaksi.)

"Mila soittaa mummille ja toteaa ensimmäisenä puhelimeen "Voi Vi**u, tuli pielu". (En tiedä, olisiko pitänyt itkeä vai nauraa.)

"Lääkärissä korvien tutkimisen jälkeen neiti tokaisi lääkärille: Kuule setä, olinko minä tooosi rrreipas tyttö?" (Kyllä lääkäriä nauratti.)

Joka päivä tulee uusia sutkautuksia, kun vaan muistaisi aina kirjoittaa ylös näitä. Huomenna onkin jännä päivä, kun päästään virpomaan. Mukavaa viikonvaihdetta jokaiselle!

tiistai 28. maaliskuuta 2017

Värikästä blogiyhteistyötä

Sain tässä maaliskuun aikana mukavan sähköpostiviestin, jossa minua pyydettiin lähtemään mukaan yhteistyöhön Color4care yrityksen kanssa. Entuudestaan yritys ei ollut minulle tuttu, mutta heti olin innokkaana lähdössä mukaan yhteistyöhön ja tutustumaan heidän ihanan värikkäisiin ja pirteisiin tuotteisiinsa!

Color4care myy värikkäitä hoitoalan tuotteita, kuten vaatteita, sukkia, työkenkiä ja muita terveysaiheisia varusteita. Yrityksen avainsanoja ovat ilo, väri ja huolenpito ja nuo teemat välittyvät kyllä hyvin heidän persoonallisista ja laadukkaista tuotteistaan.
 
Itse sain testattavaksi yritykseltä tukisukat, joiden kuosin sain vapaasti valita heidän kattavasta valikoimastaan. Päädyin valitsemaan tummansinisen sydänkuosin. Sen lisäksi että sukat tuntuvat todella hyville ja pehmeille jaloissa, sukat ovat minusta erityisen kauniit ja niitä voi käyttää jopa hameen kanssa. Tukisukkien tarkoitus on tehostaa jalkojen verenkiertoa ja ne ehkäisevät niin veritulppien kuin suonikohjujen muodostumista. Itselläni vasempaan jalkaan tulee herkästi paineen tunnetta niin pitkään seistessä kuin automatkoillakin, joten nyt voi vetäistä aina nuo sukat jalkaan ennaltaehkäisemään turvotuksen syntymistä. Raskaana ollessa olisivat olleet myös ykkösvalinta.

Yrityksen nettisivuja selaillessa vastaani tulivat työsandaalit, jotka näyttivät jälleen niin piristäviltä ja mukavan ergonomisila. Tuollaisia voisi kyllä miettiä tulevassa vyöhyketerapeutin työssäni ja varmasti toimisivat loistavasti yhteen tukisukkien kanssa.

Iso kiitos Color4care yhteistyöstä! Kannattaa ehdottomasti käydä tutustumassa heidän nettisivuihinsa ja sieltä löytyviin tuotteisiin! Minusta nämä sukat on aika ihanat :)

torstai 23. maaliskuuta 2017

Sairastelukierteestä juhliin

Vihdoin täällä blogin puolella! Meillä tosiaan on lähes koko maaliskuu sairasteltu enemmän ja vähemmän. Koko vyyhti lähti liikenteeseen tyttäremme vatsataudilla, joka jo parissa päivässä iski rajusti minun vatsalaukkuuni. WC-pöntön nielu tuli enemmän kun tutuksi ja tauti vetäisi kyllä todella heiveröiseen kuntoon. Kun vihdoin alettiin nauttia niistä hetkistä, kun ruoka kestää sisällä (se huikea fiilis!), niin päälle pätkähti minulle ja Milalle tiukkaakin tiukempi kuumeinen flunssa. Pienet epätoivon hetket pääsi ilmaan, kun tiesin, että meillä oli Helsingin reissu tulossa ja olo oli kaikkea muuta kun hyvä, mutta onneksi kuitenkin päästiin matkaan. 
Tosiaan viime viikonloppuna lähdettiin kahdestaan mieheni kanssa Helsinkiin syntymäpäiväjuhlille. Sattuipa vielä niin hyvä tuuri, että Lontoossa asuva siskonikin oli Helsingissä työmatkalla ja käytiin siinä yhdessä syömässä. Meidän treffeistä voisi kirjoittaa ihan oman stoorin, sen verran legendaarinen ja kommellusten täyteinen ruokailu oli (naurattaa vieläkin :D). Siitä sitten juhlille ja oli kyllä huippua nähdä niin vanhoja ystäviä kuin tutustua uusiin ihmisiin! Oli ihana ilta, joka liian äkkiä vaihtui illasta yöksi. Olimme yötä hotellissa Katajanokalla, joka osoittautui allergikolle todella hyväksi valinnaksi ja oli muutenkin viihtyisä. Voin kyllä suositella!

Reissu teki hyvää ja antoi taas virtaa jaksaa arjen pyörityksessä. Huomenna onkin suuntana taas Tampere ja kouluviikonloppu, mutta tällä kertaa vähän erilainen sellainen. Voi nimittäin olla, että pieni murunen pääsee myös koulunpenkille ja harjoitusoppilaaksi. Molempia jo vähän jännittää!

Kivaa viikonvaihdetta teille kaikille! Pysykää terveinä!

tiistai 14. helmikuuta 2017

Ystävänpäivä

"Olet jotain suurta, jotain kaunista,
 jotain uskomatonta, jotain parasta.
Olet todellinen ystävä, jota en koskaan unohda,
olet sydämeni pala,
jota en koskaan kadota."

Tänä päivänä olen herkistynyt kovin, sillä en voi olla kuin kiitollinen siitä, miten paljon rakkaita ja ihania ihmisiä minulla on ympärillä. Tärkeät ihmiset ovat mielestäni se kaikkein tärkein tuki ja turva tässä elämässä. 
Välillä koen huonoa omatuntoa, kun sairauden vuoksi en pystykään aina kaikkeen, mitä toivoisin. Joudun välillä perumaan näkemisiä, kun en vain pääse sängystä ylös kipujen vuoksi tai kun silmät ovat niin vaikeasti tulehtuneet. Se harmittaa minua aivan hirveästi.

Sen olen kuitenkin huomannut, että todelliset ystävät ovat jääneet. Ne, joiden kanssa vaihdetaan lennosta suunnitelmat ja joiden kanssa juhlimisreissu vaihtuukin kotisohvan piknikiksi. Ne, joiden kanssa nauretaan mahat kippurassa väärissä paikoissa ja itketään yhdessä vierekkäin aivan liian pitkälle yöhön. Ne, joille sairauteni on vain pieni pala minua. Ne, jotka arvostaa sua just sellaisena kun oot. Ihmisenä. 

 "Ystävyydessä ei ole tärkeinä se,
mitä sanotaan,vaan se mitä ei tarvitse sanoa ääneen."

Ihanaa Ystävänpäivää teille kaikille! Olette oikeasti tärkeitä! <3

sunnuntai 5. helmikuuta 2017

Talvisia iloja

Ensiksikin haluan sanoa, että on aivan ihana huomata, että teitä lukijoita on tullut niin paljon lisää ja haluankin toivottaa teidät kaikki tervetulleeksi lukemaan blogiani. Kirjoitan tosiaan paljon elämästäni pitkäaikaissairauden kanssa ja kuinka sairaus vaikuttaa koko perheemme arkeen. Lähiaikoina ajattelin myös kirjoitella ajatuksia ystävien ja läheisten merkityksestä, lapsiluvusta, opiskeluista, sairaalakäynneistä ja haluaisin myös vihdoin saada videopostauksen aikaiseksi. Eli tervetuloa kaikille seuraamaan tarinaamme! :)

Viime viikonloppu meni itsellä jälleen Tampereella vyöhyketerapiaopintojen parissa ja niinpä haluttiin nämä pyhät ihan vain levätä ja nauttia talvipuuhista. Isäni kaivoi vintin perukoilta lapsuudestani tutun potkurin, jolla päästiin aivan hurjaa vauhtia läheisellä jäätiellä. Muistan, kun lapsena aina ajattelin, miten iso ja jännittävä tuo potkuri oli ja nythän se näytti oikeasti niin pieneltä. Milalle tuntui kuitenkin olevan kovin mieluinen, vaikka aluksi olikin ihan vakuuttunut, miten tyhmä koko "kopturi" on. Vihdoin saatiin myös aikaiseksi lähteä pulkkamäkeen ja kokeilla Milan itse viime syksynä Huutokauppakeisarilta huutamaansa pulkkaa. Tämä tyttö se aina keksii ja kerkeää! Nyt kahden herkkusuun toiveesta iltapalaksi gluteenittomia laskiaispullia. Tästä on hyvä siirtyä uuteen viikoon. Mukavaa alkavaa viikkoa teille kaikille!