Arjen helmiä

Arjen helmiä

maanantai 13. heinäkuuta 2015

Tavallisen erityistä elämää

Älkää säikähtäkö kirjoituksiani. Vaikka oireilenkin päivittäin ja kipu on kroonista, emme silti puhu päivittäin mieheni kanssa silmistäni. En halua, että olen pelkkä silmä ja sairaus, vaan ihminen, äiti ja vaimo siinä missä kaikki muutkin. Pikku vaimo, niin kun mieheni minua usein kuvailee. Yritämmekin tällä hetkellä elää mahdollisimman tavallista elämää ja arkea vaippavuorineen, yövalvomisineen ja yhtenään pursuavien tiskivuorten kanssa.




En myöskään halua, että tyttäremme joutuu kärsimään minun sairaudestani. Vaikka kuinka koskisi, se ei ole lapsen vika. Yritänkin tuoda erityiselämää lapsellemme positiivisella tavalla esiin. Käsilaukusta saa kaivaa välillä kymmenet pikku tippapipetit ja käyttää noita suurina aarteina leikeissä. Laskettelulaseja saa kokeilla ja kyllä, ne löytyvät välillä miehenikin päästä. Myönnettäköön että joskus on itkettänyt kesken leikin, minua siis. Olen selittänyt tyttärelle, että äitiin nyt koskee, mutta menee ihan kohta ohi. Tyttö on katsonut silloin minuun, levittänyt tuon valloittavan hymynsä ja sanonut sen ainoan osaamansa sanan "kakka". Kyllä siinä kipu saa hetkessä vahvan vastustajan, arjen pienen helmen.


Mökkeilyä

2 kommenttia: