Arjen helmiä

Arjen helmiä

maanantai 24. elokuuta 2015

Pala arkea

Kop kop kop. Neiti touhupeppu tekee perinteiset koputukset aamulla (jos kello viisi lasketaan aamuksi) laskettelulaseihini ja varovasti otan ne pois silmiltäni. Minun on välittömästi laitettava kostutustipat, jotta saan silmät auki ja jotta vältyn kuivuuden aiheuttamilta haavaumilta. Siinä sitten silmillä ja poskipäillä lepäävät niin edellisen illan geelit kuin juuri tiputtamani aamupisarat sulassa sovussa. Melkoiset lätäköt.

Aamu on usein vaikea silmille niiden kihelmöinnin ja polttavan kivun vuoksi. Aamulehteä en edes yritä lukea, sillä zoomaus ei yksinkertaisesti onnistu. Uutisjutut saavat muuten aivan uudet juonenkäänteet, kun yritän arvuutella, mitä seuraavaksi tapahtuu. Usein käyn suihkussa aamusella, jotta saan huuhdeltua silmiäni ja poistettua kaikki edelliset tipat ja jotta voin aloittaa uuden tiputtelun. Ja tippojahan tosiaan menee. Paljon.

Minulla ei ole takkia, housuntaskua eikä käsilaukkua, josta ei löytyisi pipettipötköä. Kaupassa, kioskissa, bussissa ja kylässä saatan oireilla niin voimakkaasti, että apua täytyy saada heti. Palautumiseen voi silti mennä tunteja, jopa päiviä. Jo ihan astianpesuaineen laitto tiskikoneeseen tai tiskaaminen saattavat aiheuttaa voimakasta rasittumista ja siksi laitankin usein laskettelulasit päähän näiden askareiden ajaksi. Kauhea, että kirjoitan tämän vielä julkisesti. Ruoanlaitossa on myös otettava silmät huomioon ja usein maustankin ruoat silmät kiinni. Sen kuulemma huomaa, mieheni on joskus letkauttanut. Kerran pippurirouhetta lensi nimittäin silmääni ja kuukausi ei riittänyt siitä toipumiseen. Helvetin pippuritapaturma! Muutenkin joudun pitkin päivää lisäilemään silmiin kostuketta, jotta selviän arjen toiminnoista. Silmät myös rähmivät yhtenään tehden silmälaseihini mitä hienoimpia graafisia kuvioita, nykytaiteen kiemuroita. Pipettielämään olen kuitenkin jo niin tottunut, että saatan välillä kysyä ystäviltänikin, millon sinä laitat tippasi?

Illalla silmät ovat usein jo väsyneet ja kipeät päivästä. Teen tippakasan yöpöydälle, kuusi pipettiä. Yöllä joudun aina tiputtelmaan, vaikka illallakin laitan coktailin, vaseliinigeeliä ja vielä nuo syvänpunaiset linssit. Annan vielä hyväyönsuukon pienen pyöreän posken päälle ja kuiskaan korvaan "olet rakas". Suljen kostutetut silmäni, käperryn peiton alle ja odoton, milloin höyhensaaren väki vie minut mukaansa pienten tossujen saattelemana.
 

"Ei tippa tapa"


Tässä osa tipoista


    

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti