Arjen helmiä

Arjen helmiä

torstai 8. lokakuuta 2015

Meikitön elämäntapa

Kuten varmaan arvaattekin, meikkaamiseni rajoittuu lähinnä tähän.





Vielä muutama vuosi sitten se oli minulle iso juttu. Muistan, kun istuimme tuolloin mieheni kanssa Lontoon metrossa ja katselin ihailevasti vastapäätä istuvien naisten suuria silmiä. Ne oli kehystetty pastillisävyisin luomivärein ja linjakkain kajaalikaartein. Ripsipidennykset taipuivat kauniisti ja luomen reunaa koristivat vielä pienet, kimaltavat timantit. Pieni ja sähäkkä kateuden pisto iski tuolloin sisälläni, minäkin haluan pystyä samaan. Pitkään yritinkin laittaa ripsarit ja kajaalit, häivytykset ja varjostukset. Olin kehittänyt päässäni, että minun on pakko, vaikka sattui. Meikkaamisesta alkoi tulla oikea painajainen, pieni ja kivulias mörkö.

Näin vuosia myöhemmin minua huvittaa ajattelumallini. Mikä ihmeen pakko se oli? Rakensinko itsetuntoni niiden tummanruskeiden, kissamaisten rajausten varaan? Ainakin osa itsetuntoa meikki oli. Voin myöntää, että mikään pikaprosessi tämä ei ole ollut. Se on vaatinut aikaa, rohkaisua ja sen sisäisen työn, että olen hyvä näin. Luonnollisena, avoimena ja puhtaana. Juhliin ja erityistilanteisiin saatan edelleen sipaista meikkiä, mutta usein se tietää viikonmittaista erityiskipeää jaksoa. Maria Nordin on kirjoittanut blogissaan Kotitalouskriisi erittäin hyvän artikkelin meikittömyydestä ja sen luonnollisuudesta. Kannattaa käydä kurkkaamassa!

Nyt kuukausi sitten istuimme mieheni ja tyttäremme kanssa jälleen tuossa samaisessa lontoolaisessa metrossa. Piccadilly line kuljetti meitä siskoni luo ja vastapäätämme istahti ryhmä nuoria, aikuisia naisia. Hetki oli jotenkin todella samankaltainen kuin vuosia sitten, mutta yksi tunne oli jäänyt rajusti metron kiskojen alle. Minusta tuntui hyvältä ja kevyeltä olla meikittömänä. Meikitömyys on elämäntapani.



5 kommenttia: