Arjen helmiä

Arjen helmiä

sunnuntai 29. marraskuuta 2015

Hirsiseiniä ja takkatulen rätinää

Olemme asuneet nyt tasan neljä viikkoa vanhempieni mökillä ja tuntuu, että päivät menevät aivan hurjan nopeasti täällä luonnon helmassa. Aluksi jännitin kovasti, miten puolitoistavuotias pikkuemäntämme suhtautuu taas paikan vaihdokseen, mutta iloksemme olemme saaneet huomata, että yläkerran parvi koloineen ja salakaappeineen ja suuren pihan poukamat ja notkelmat ovat oikeita aarreaittoja pienelle menijälle. Omia haasteita arkeen tuovat toki juomaveden, pyykkikoneen, katuvalaistuksen ja teiden aurauksen ajoittainen puute, mutta olemme ajatelleet nuo haasteet kokemuksena ja kuitenkin vain väliaikaisena ratkaisuna. Ja tärkeintä on ollut, että silmäni eivät ole menneet täällä hirsiseinien sisällä totaaliselle mutkalle ja pahimmilta tulehduksilta ja haavaumilta ollaan vältytty.

Se, miksi sitten asumme täällä metsän keskellä selittyy sillä, että asuntoomme (tai pikemmin vanhempieni asuntoon, jossa olemme vuoden asuneet) tuli täysin yllättäin putkivuoto ja vesi oli päässyt valumaan kosteiden tilojen jokaikiseen mutkaan ja nurkkaan, aina rakenteisiin saakka. Olin ihmetellyt viimeaikaista, voimakasta oireiluani asunnossa ja rakennusterveysasiantuntijan mittari heilautti viisarit sellaisille lukemille, ettei oireiluni syy jäänyt kellekään epäselväksi. Eikun vaurioitunut tila eristykseen, laatat irti, betonit esiin ja kuivurit hyrräämään. Nyt odotamme kuumeisesti, miten remontti etenee ja toivon sydämestäni, että kaikki menee hyvin. Se edellyttää kuitenkin sitä, että eristys ja remontti on tehty oikein ja ettei mitään epäpuhtauksia ole päässyt muihin tiloihin. Voitte kuvitella, että JÄNNITTÄÄ! Pakko on kuitenkin vain uskoa ja toivoa, että kaikki sujuu suunnitellusti ja että pääsisimme jouluksi kotiin. Tällä kertaa ihan ikiomaan sellaiseen, jos ymmärrätte mitä tarkoitan.

Päivä kerrallaan kuitenkin mennään, nautitaan luonnon kauneudesta, mahdollisuudesta saunoa rantasaunassa, takkatulen lämmöstä, hirsiseinien tuomasta puhtaasta sisäilmasta. Heitetään välillä saappaat jalkaan ja hypätään pulkan selkään (äiti innokkaimpana menijänä, hupsis). Otetaan hurjat vauhdit ja kikatetaan niin, että vatsan pohjasta ottaa. Nautitaan tästä hetkestä. Elämästä.

Kaksi pientä saunatonttua 

4 kommenttia:

  1. Hei ja kiitos ihanasta blogista. Sairastan itsekin sjögrenin syndroomaa, vaikkakin hieman erilaisin oirein, mutta kuitenkin. Bongasin blogisi täältä blogimaailman syövereistä eilen ja luin lähes yhdeltä istumalta kaiken. Tsemppiä tulevaan <3

    VastaaPoista
  2. Kiva, että olet löytänyt blogini pariin :) Huomasin, että sinäkin kirjoittelet blogia, täytyypä heti käydä tutustumassa! Kiitos samoin sinulle, oikein paljon tsemppiä jaksaa sairauden kanssa!! <3

    VastaaPoista