Arjen helmiä

Arjen helmiä

sunnuntai 8. marraskuuta 2015

Rakkaalle miehelleni, hienolle isälle

Rakas mieheni,

Muistatko sen päivän kun tavattiin ensi kertaa? Olitte viettämässä ystäväsi kanssa kesälomanaloittajaisbileitä ja sattuman kaupalla mekin eksyttiin ystävieni kanssa samoihin rientoihin. Olimme tuolloin 16-vuotiaita, ujoja ja kokemattomia nuorukaisia. Heti ensimmäisestä illasta lähtien välillemme syntyi kuitenkin jotain. Jotain, mikä elää yhä ja mikä on voimistunut vuosi vuodelta. 

Nopeasti tuon illan jälkeen aloitimme seurustelun ja 18-vuotiaina kuuman kesäillan päätteeksi kysyit minulta sen kauniin kysymyksen "Pujotetaanko tänään sormukset sormiin?". Samana päivänä olimme olleet seuraamassa sotilasvalaasi ja niinpä vihkipappimme sanoikin, että taisi olla tiukka viikonloppu, kun tuli kaksi valaa vannottua samana päivänä. Sotilasvala ja rakkauden vala.

Emme vielä tuolloin olisi varmasti arvanneet, millaisten asioiden äärelle joudumme. Emme olisi varmasti uskoneet, että joudumme muuttamaan yhdessä kymmenen kertaa ja kokemaan nuo lukemattomat pettymykset.ja vastoinkäymiset. En voi olla sinulle kuin kiitollinen, että olet jaksanut kaikki nuo koettelemukset. Olet aina jaksanut luottaa, että vielä löydämme sen kodin ja että kaikesta selvitään. Lause, minkä vuosia sitten sanoit, kertoo minusta kaiken. "Meidän elämähän olisi ihan tylsää ilman noita sinun silmiäsi." Olet ollut aivan uskomaton tuki ja haluan sanoa rakas mieheni, että en olisi tässä ilman sinua.

Totta kai rankkoja vaiheita on ollut. On itketty iltoja, riidelty ja romahdettu. Koskaan ei olla kuitenkaan luovutettu. Olet opettanut minulle, että noina vaikeina hetkinä täytyy puhua ja käsitellä yhdessä asioita. Olet opettanut, että puhuminen aukaisee suurimmatkin solmut.

Puolitoista vuotta sitten elämämme täydentyi mitä suurimmalla lahjalla, pienellä tyttärellä. Olit upeana tukena vauhdikkaassa synnytyksessä ja ei ole edes sanoja kuvaamaan sitä tunnetta, kun saimme tyttäremme ensi kertaa syliimme. Sinä hetkenä meistä tuli äiti ja isä, pieni perhe. Tyttäremme syntymä on ollut hienointa, mitä olemme saaneet kokea.

Olen onnekas ihminen, kun saan jakaa elämäni sinun ja tyttäremme kanssa. Vaikka terveyteni puolesta minulta puuttuu paljon ja on päiviä, jolloin olo on heikko, silti minulla on kaikki. Olet hieno ihminen, aviomies ja isä. Minä rakastan sinua, enemmän kuin eilen, vähemmän kuin huomenna!

Rakkaudella vaimosi    
Anna-Sofia

2 kommenttia: