Arjen helmiä

Arjen helmiä

torstai 5. marraskuuta 2015

Vitun väsymys

Kuvitelkaa maailman väsyneintä ihmistä, silmäpussisankaria, tuota räjähtynyttä hattaratukkaäitiä. Ihmistä, joka on kulkenut viimeisen viikon hikisessä paidassa, eripari sukat jalassa, tukka liimaantuneena päänahkaan kiinni. Ihminen, jonka silmälaseista ei näe enää läpi. Se olen minä, vitun väsynyt äiti.

Tämänhetkinen arkemme on kaunistelematta helvetin rankkaa. Asumiskuviomme sai viikko sitten jälleen uuden käänteen (putkivuoto!!!!), jonka seurauksena ponnahdimme asumaan vanhempiemme mökille. Sinänsä asun vaikka matkalaukussa, jos pärjään oireideni kanssa, mutta jatkuva asumishärdelli ja puolitoistavuotiaan villiviikarin kanssa taistelu päivittäin muistuttaa lähinnä sirkustaiteen perimmäistä muotoa, trapetsitaidetta. Keikutaan, keikutaan, mutta ei me kaaduta.

Me siis oikeasti taistellaan kaikesta. Sen lisäksi, että taistellaan terveestä asunnosta ja hyvästä sisäilmasta, otamme yhteen päivittäin kurahousujen, syöttötuolin, auton istuimen, ostoskärryn ja häkkisängyn kanssa. Meillä asuu todella vaikeita, kerrassaan inhottavia lastentarvikkeita, sillä mikään niistä ei osaa toimia yhteistyössä puolitoistavuotiaan kanssa. Arkemme on taas taantunut selviytymisajanjaksolle, jossa yritetään saada päivä vietyä iltaan ja yö aamuun. Ja aamuhan meidän perheessä tarkoittaa puoli viittä. Joka helvetin aamu. 

Voisinkin sanoa, että ampiainen on tullut taloon tai oikeastaan koko ampiasparvi. Suristaan päivät porukalla ja isketään piikillä vanhemmuuden heikoimpiin kohtiin. Syödään jäähtynyttä ruokaa kymmeneltä illalla ja tehdään puoliltaöin muistilistoja vaippaostoksista, korvakontrolleista ja hammaslääkäriajoista. Lopulta sänkyyn kaatuu pieni ja pökertynyt ampparikomppania. Surrr!

Tiedän, että joskus nauran ja häpeän tätä postausta. Nauran huovuttuneelle tukalleni ja katkenneille kengännauhoille. Tälle koko absurdille elämäntilanteelle. Mutta nyt eletään tässä hetkessä. Rättiväsyneenä, mutta yhdessä. Kolmistaan. Käsikädessä.


Käsikädessä läpi taistelujen <3






7 kommenttia:

  1. Oi ja voi <3 Tsemiä oikeesti kaikkeen ja "jaxuhali", oikeen semmonen kunnon rutistus <3

    VastaaPoista
  2. Kuulostaapa varsin väsyttävälle tilanteelle. Iso jaksuhali!<3 Blogiani seuranneena tiedätkin, että täälä on kans samanlainen hiukset päänahkaan liimautunut äiti ihminen joka ei jaksaisi mitään ylimäärästä. Nukkuminen on joka päivän tärkein sana :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon! Olen paljon seuraillut blogiasi, kirjoitat tosi ihanasti ja avoimesti! :) Tsemppiä teillekin!

      Poista
  3. Kuulostaapa varsin väsyttävälle tilanteelle. Iso jaksuhali!<3 Blogiani seuranneena tiedätkin, että täälä on kans samanlainen hiukset päänahkaan liimautunut äiti ihminen joka ei jaksaisi mitään ylimäärästä. Nukkuminen on joka päivän tärkein sana :D

    VastaaPoista