Arjen helmiä

Arjen helmiä

maanantai 15. helmikuuta 2016

Minä olen Mimi

"Nimeni on Mila, mutta kutsun itseäni nimellä Mimi. Jostain syystä saan kaikki hymyilemään kertoessani uuden nimeni. Olen reilu puolitoistavuotias iloinen ja temperamenttinen pikkuemäntä. Pikkuvauvana itkin kyllä paljon ja käydessäni tuolloin vyöhyketarapiassa täti sanoi, että tämä tyttö tietää tasan mitä tahtoo eikä anna piiruakaan periksi. Hän oli ihan oikeassa, mutta olen minä pikkuisen herkkäkin.

Olen tullut nyt siihen ikään, että rakastan kiipeilyä. Äiti ei oikein tykkää, että minut löytää kiipeilemästä milloin ikkunalaudalta ja keittiötikkailta ja kiipesinpä yksi päivä niin vikkelään mökin parvelle, että äiti ei ehtinyt edes voileipää voidella. Minua hihitytti, kun äiti oli niin hidas eikä meinannut löytää minua. Toinen lempijekkuni on mennä vaatteet päällä märkään suihkukappiin. Ihan kuin leikkisi kuralätäkössä, mutta ei tarvitse olla päällä niitä hikoilevia kuravaatteita. Ihan huippua!

Puolitoistavuotta minä valvotin äitiä ja isiä. Minusta oli mukava tehdä yöllisiä seikkailuja ja pohtia maailman menoa täydenkuun aikaan. Nyt olen kuitenkin huomannut, että jaksan itsekin paremmin leikkiä, kun nukun öisin lempikoira kainalossani ja äiti toisella puolella. Nukutaan äitin kanssa tuvassa ja isi on laitettu parvelle koisaamaan. Jostain kuorsauksesta se äiti puhui. Mitähän se tarkoittaa?

Tällainen pirteä, piimää rakastava tyttönen minä olen. Sanat menee vielä vähän sekaisin; "tukka" löytyy välillä kengästä ja "kukka" potasta ja mummikin lipsahtaa välillä "muumiksi", mutta kyllä minä jo ymmärretyksi tulen. Pusu on alusta asti ollut helppo sana ja rakastankin antaa isoja moiskauksia. Isin partaan on paras antaa pusu, se kutittaa kivasti. Hihi. "

Me toivotetaan Mimin kanssa mukavaa viikkoa ja aurinkoisia päiviä teille kaikille!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti