Arjen helmiä

Arjen helmiä

sunnuntai 7. helmikuuta 2016

Paska raha

Meidän kosteusvaurioremontti on edelleen kesken. Ennen kuin remonttia aloiteltiin, ajattelin naiivisti, että hommahan käy kätevästi. Kaikki alas, kuivurit laulamaan ja eikun uutta laattaa ja lattiaa pintaan. Jos kaikki osapuolet olisivatkin hoitaneet tilanteen aikuismaisesti, remontti olisi hoidettu noin ja olisimme jo aikaa sitten päässeet takaisin asuntoomme. Mikä tästä asiasta tekee sitten niin paskamaisen vaikeaa? Syytä ei tarvite lähteä sen kauemmas etsimään kuin kukkaron nyörien väleihin. Raha, tuo maailmamme kaikista suurin vallan väline.

On aivan uskomatonta, että olemme joutuneet taistelemaan aivan kaikesta. Siitä, miten paljon kuivatetaan, mistä kuivatetaan ja mitä puretaan täysin. Olemme joutuneet vahtimaan joka vaiheen ja vaatimalla vaatineet, että remontti suoritetaan oikein ja pykälien mukaan. Juurikaan ketään ei ole kiinnostanut inhimillisyys, kaiken määrää raha ja budjetit. Tämän remontin myötä en epäile enää yhtään, miksi tämä maa on täynnä homeasuntoja sekä sisäilmaongelmaisia talon rotiskoja. Olemme käyttäneet asunnossa koko ajan omakustanteisesti erityisasiantuntijaa, joka on antanut kullanarvoisia vinkkejä remontin etenemiseen ja luonut uskoa, että pitää vaan jaksaa taistella ja pitää omia puolia, vaikka välillä tekisikin mieli jo heittää pyyhe kehään. Huvittavinta tässä on se, että kaikkeen riitelyyn ja väittelyyn on mennyt tolkuttomasti aikaa, eikä sillä olla säästetty yhtään mitään. Ainoastaan on jouduttu tekemään vaiheita uudelleen ja se jos joku maksaa. 


Muutimme väliaikaisesti evakkoon vanhempieni mökille viime lokakuussa. Haravoimme tuolloin Milan kanssa lehtiä aitan alta. Vietimme täällä joulun ja uuden vuoden ja nyt luonto näyttää jo pieniä kevään merkkejä vettä tiputtavine räystäineen. Kolmannen vuodenajan vaihtuessa, neljässä kuukaudessa muutamaa hullua neliötä ei ole saatu kuntoon. 

Kerran koko omaisuuden menettäneenä, kymmenen kertaa muuttaneena ja sairauden kohdanneena, minun elämääni ei hallitse raha, vaan jotkut aivan muut asiat. Ja tämä jos mikä on kirkastunut rantausaunan pehmeiden löylyjen tunnelmassa.

4 kommenttia:

  1. Huh huh :( Itsekin homeista sairastuneena en voi kuin kauhistella miten asiat nykyään hoidetaan - tai oikeammin jätetään hoitamatta. Ehkä ennenkin oli samanlaista, en tiedä kun silloin en vielä oireillut mistään tai joutunut näiden asioiden kanssa elämään. Uudet talot rakennetaan vesisateessa päästäen kaikki materiaalit kastumaan. "Kyllä ne villat siellä parissa vuodessa kuivuu." Huh. Vanhat rakennukset remontoidaan miten sattuu. Ketään ei kiinnosta, vaikka tulee sutta ja sekundaa. Rautaisimmat ihmiset eivät tästä varmasti kärsi, mutta allergisten / altistuneiden terveys todellakin kärsii, ja koko ajan tulee lisää sairaita kun touhu on tällaista.

    Paljon tsemppiä! Pitäkää pintanne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on aivan totta ja niin surullista! Kiitos tsempeistä ja samoin sinne!

      Poista
  2. Voi huh huh! Voimia kovasti sinne! Laita sähköpostia jos haluat jutella! <3

    VastaaPoista
  3. Kiitos Selina! <3 Minulla onkin ollut mielessä, että laittaisin sinulle sähköpostia. Laitan tässä sitä piakkoin! :)

    VastaaPoista