Arjen helmiä

Arjen helmiä

perjantai 29. huhtikuuta 2016

Iloista vappua!

Meillä alkoikin jo tänään vapputohinat, kun pikku neitimme kerhossa vietettiin ihania vappujuhlia. Tyttö ei meinannut aamulla housuissan pysyä, kun kaivoin esiin äitini ostaman ampiaspuvun. Viriteltiin yhdessä tuntosarvet otsalle ja siivet selkään ja kohta ampiainen pärisikin ympäri remontin mylläämää kotia. Puku oli kyllä Milalle nappivalinta, sillä tyttö muistuttaa näin uhmaiän kynnyksellä lähes päivittäin ärhäkkää ja surisevaa ampparia. Oikea vauhtiveijari!

Iltaa varten tarvitsen itsekin puvun ja vanhempieni kaapista löytyi penkkareissani pitämä Minni hiiri-asu. Ajattelin, että näin vapun kunniaksi yritän repäistä ja laittaa vähän meikkiä pintaan näihin kuivakoihin rusinasilmiin. Hyvin pian tajusin, että kovin usein ei tule meikattua, sillä kaikki välineet olivat hukassa ja rajauskynätkin tylpät kuin kovia kokeneen geokolmioni kulmat. Nerokkaana päätin vuolla kynät puukolla teräviksi. Ei hyvä ihme, kaikkeen sitä tuleekin ryhdyttyä.



Huomenna leivomme sitten munkkeja ja tänä vuonna ensimmäistä kertaa gluteenittomina versioina. Saa nähdä, millaiset sokerihuuruiset rinkulat saadaan aikaan. Ihanaa ja serpentiinein koristeltua vappua teille kaikille! Herkutelkaa ja nauttikaa yhdessäolosta!

keskiviikko 20. huhtikuuta 2016

Hiljaiseloa blogissa

Blogi on elellyt viime viikot melkoista hiljaiseloa. Se ei ole millään muotoa johtunut siitä, että ideat olisivat loppuneet kesken. Päinvastoin mieleni oikein kuplii ajatuksia ja ideoita. Meidän arkeen on vaan mahtunut niin monenmoista touhua viime aikoina, etten ole yksinkertaisesti ennättänyt paneutua kirjoittamiseen. Mutta niin ihana palailla jälleen tänne blogimaailmaan!

Arki on pyörinyt edelleen kovin paljon remonttihässäkän ympärillä. Milakin on jo tottunut, että aamiaspöydän ympärillä häärää millon putkimiestä, remonttimiestä, sähkömiestä, sälekaihtimien asentajaa, pinnoittajaa... Neiti tarkkaileekin silmä kovana heidän työskentelyään, ettei vaan pääse virheitä syntymään. Aika pitkällä aletaan jo olla, mutta vielä yksi takaisku pamahti, kun yhden makuuhuoneen kaapistojen purkaminen paljasti vanhan vaurion. Olemme nyt selvitelleet miten saisimme sen järkevimmin ja myös rahapussille sopivimmin korjattua. Melkoinen revohkahan tämä on ollut, kun jättipotteja on löytynyt milloin mistäkin nurkasta. Edelleen siis oireilua on, mutta en voi olla kuin kiitollinen, että rakennusterveysasiantuntija on jaksanut pitää koko ajan vahvasti toivoa yllä ja pitää sitä edelleen.


Valoa näkyvissä
Alkuvuosi ei kyllä tänä vuonna ollut silmieni kulta-aikaa, vaan pyörin lähes kolmen kuukauden antibioottirallissa, joka on kylläkin nyt vihdoin saatu päätökseen. Iloisena uutisena on myös se, että viime viikon Kysin reissu paljasti, että silmissä ei ole uusia muutoksia eikä yhtään haavaumaa näy! Muutaman viikon päästä minulla on myös aika reumapolille, jossa aloitetaan uusi reumalääke rauhoittamaan kokonaisvaltaisesti sairauden aktiivisuutta. Eli paljon ihania asioita tulossa!

Pian luvassa ajatuksia työelämästä, toivepostaus "Miltä tuntuu olla nuori ja sairastua?", tyttäremme vauhtiterkut ja jos suinkin rohkenen, niin myös videopostauksia. Tervetuloa matkaan!