Arjen helmiä

Arjen helmiä

tiistai 26. heinäkuuta 2016

Ja uusi ammatti on...

Tällä viikolla otan aika suuren askeleen elämässäni, sillä minusta tulee jälleen opiskelija. Lukion jälkeen minulla oli selvät suunnitelmat, että haluan opiskelemaan sairaan- ja terveydenhoitajaksi ja pääsinkin heti opiskelemaan näitä unelma-ammattejani. Neljä vuotta kestänyt koulu oli opettavainen ja erittäin mielenkiintoinen lukuisine potilaskohtaamisineen ja monine kursseineen. Sain myös koulusta rakkaita ystäviä, joiden kanssa varmasti vielä keinutuolissa nauretaan hauskoille bileilloille ja yhdessä pidetyille seksivalistustunneille. En olisi tuolloin vielä uskonut, että en pystyisi silmieni takia jatkamaan työtäni. Jo opiskeluaikana silmät tuottivat isoja haasteita, mutta sinnittelin kurssit ja harjoittelut läpi. Silmät tulehtuivat yhtenään harjoittelupaikoissa erilaisten materiaalien vuoksi ja joissain paikoissa jo liiallinen ilmanvaihto sai silmät niin vaikeasti kuivumaan, että sarveiskalvonhaavaumia tuli välittömästi. Ei ollut harjoittelua eikä työpaikkaa ilman antibioottikuuria.

Viime keväänä silmätautien ylilääkäri alkoikin keskustella kanssani työasioista. Sana työkyvyttömyyseläkekin vilahteli lääkärin puheessa, mikä näin 25-vuotiaana tuntui aika kovalta palalta. Keskustelimme myös uudelleenkoulutuksen mahdollisuudesta, sillä olen kuitenkin nuori ja erittäin motivoitunut tekemään töitä. Siitä prosessi alkoi lähteä liikenteeseen, lukuisat paperit vetämään ja perjantaina se sitten alkaa, nimittäin vyöhyketerapeuttikoulutus! Koulu kestää reilun vuoden ja minulle tehdään yksilöllinen opetussuunnitelma sairaanhoidollisen taustani vuoksi. Tarkoituksena on perustaa oma yritys kotiin, kunhan remontti valmistuu ja koulutus on käyty. Vähän jo jännittää, mutta olen kertakaikkisen innostunut! Nyt sitä lähdetään menemään kohti unelmia näiden sanojen johdattelemana! 

"Ensimmäseksi, ajattele. 
Toiseksi, usko. 
Kolmanneksi, unelmoi. 
Neljänneksi, uskalla."
-Walt Disney-


lauantai 9. heinäkuuta 2016

Kesälomareissu!

Tallinnan vanhassakaupungissa
Miehelläni alkoi tällä viikolla kesäloma ja niinpä ajattelimmekin, että teemme pienen kesälomaretken koko perheen voimin. Viime kesänä suuntasimme pidennetylle viikonlopulle Lontooseen, mutta se osoittautui 1-vuotiaan Vaahteranmäen Eemelin kanssa melkoisen raskaaksi urakaksi, vaikka ihania muistoja jäikin. Tänä vuonna päätimmekin suunnata laivalla Tallinnaan, retkeillä sieltä Muumimaailmaan ja käydä ensimmäistä kertaa kylpylässä pienen justiinamme kanssa. Ja tänä vuonna loma oli todellisen onnistunut!

Laivamatka meni hyvin, vaikka tyttäremme olikin koko matkan ajan erittäin vakuuttunut, että olemme junassa. Laivan leikkipaikat olivat ykkösjuttu ja pääsipä neiti testaamaan ensimmäistä kertaa myös pallomeren vauhdikkaan menon. Tallinnassa ehdimme viettää muutaman tunnin aistien vanhankaupungin tunnelmaa.

Seuraavana päivänä tiemme kävikin Muumimaailmaan ja siellähän hurahti koko päivä ihastellen hahmoja ja touhuten teema-alueella. Voin sanoa, että meidän muumifani oli kyllä todella liekeissä! Päiväunet kävimme läheisellä rannalla nukkumassa ja taas palattiin muumitalon ja satupolkujen taikamaailmaan. Taas tuli kyllä todettua, että lapsen ilo on paras ilo. Tuntui niin ihanalta nähdä, kun toinen oikein hyppi ja kiljui riemusta!

Me pikku myyt
Yövyimme sukulaisten luona Uudessakaupungissa (iso kiitos teille!) ja siitä käänsimme auton nokan kohti Nokian Edeniä. Jännitin aikalailla, miten silmäni kestävät pulikoimisen kloorivedessä ja kyllähän tippoja kuluikin kohtuu tukeva kasa. Mutta kyllä silti lämmin vesi tekee aina nivelille hyvää ja rentouttaa mukavasti. Mieheni sai vielä kuulla samaisena päivänä saaneensa opiskelupaikan yliopistosta, joten sitäkin saimme juhlistaa kuohuvaisen kera.

Arkemme on edelleen ollut remontin kanssa vähän säätämistä ja siksi tällainen totaalinen irroitus arjen ympyröistä teki enemmän kuin hyvää. Se on selvää, että oireet seurasivat minua lomallakin ja muutama yöpaikka tuotti isompia haasteita. Silti lomasta jäi ihanan rentounut ja levännyt olo. Nyt jaksaa taas! Mukavaa viikonvaihdetta kaikille teille!
Paljasjalkapolku oli mieleinen juttu!


Helppo hymyillä

Polskuttelemassa