Arjen helmiä

Arjen helmiä

lauantai 24. syyskuuta 2016

Sairaudelle voi nauraa

Olin viime viikonloppuna jälleen opiskelemassa koulussa ja yövyin ihanien sukulaistemme luona. Söimme hyvää ruokaa, joimme lasit viiniä, kävimme saunassa ja vietimme mukavan rentoa iltaa. Laitoimme sukulaisemme kanssa pedin yhdessä ja virittelin omat lakanani petivaatteiden päälle. Ei mennyt kauaa, kun kipu silmissäni oli taas niin jäätävää ettei ole sanoja. Tajusin heti, että lakanani olivat kotona kuivumassa remonttialueen lähellä ja eikös ne ollut saanut kemikaalikuorrutteen pintaansa. Ajattelin Sannin laulun sanoin, että "mitähän vi**ua, mulla alkaa huumori loppua... Salassa mietin, että pujotan ne johonkin pussiin, suljen sen ja nukun sitten vaikka ilman lakanoita. Kunnes. Sukulaiseni näki tilanteen ja touhuiluni.
Ja ette usko, siitä se sitten lähti. Meidän hillitön nauruhepulikohtaus. Kikattelimme heidän liinavaatekaapin luona, mikä näistä olisi nyt hyvä ja nauroimme, että aamulla olen purkanut varmaan koko kodinhoitohuoneen ja testannut kaikki läpi, eikä ovea saa enää kiinni. Nauroimme myös, että minne uskallamme omat oireiluttavat lakanani työntää ja juttu vain paisui ja paisui ja lopulta vedet silmissä mahat kippurassa nauroimme koko jutulle. Sukulaiseni on todella empaattinen ja ymmärtävä, siksi pystyimmekin vapautuneesti käsittelemään vaikeaakin aihetta.

Tuon jälkeen mietin pitkään, että joskus sairaudelle on hyvä osata nauraa oikein kunnolla. Se on osa sairastumisen käsittelyä, että sen herättämistä todella ikävistä ja synkistä tunteista huolimatta pystyy myös haistattamaan sairaudelle pitkät ja osaa kivun varjolla heittää huumoria. Se on todella terapeuttista ja vapauttavaa. 

Tämän tekstin johdattelemana oikein aurinkoista viikonloppua jokaiselle teille lukijalle! Uskaltakaa nauraa :)




6 kommenttia:

  1. <3. Monesti nauraisikin, jos ei tietäisi kuinka vakavasta asiasta on kyse.
    Mutta oikeasti, nauraa pitäisi enemmän...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itsekin aina mietin, että vaikka asia on vakava, niin silti on hyvä pystyä ja oppia myös nauramaan sairaudelle. Se auttaa sairauden käsittelyssä paljon ettei katkeroidu.

      Poista
  2. On naurettu useasti :). Onneksi osaa nauraa sairaudelle. Ja tuo lakanarumba, ymmärrän täysin. Nyt Kroatiassa ollessa, piti ekana nuuhkia kaikki lakanat. Sitten vaihdeltiin niitä sängystä toiseen. Nää ei kelpaa, nää kelpaa. Omat lakanat oli mukana toki, toisessa paikassa ne tuli tarpeeseen. Hölmö vaan jätin ne talon lakanat omien alle :(. Nyt ne meidän lakanat haisee sille niiden lakanoiden pesuaineelle. Toisaalta, ovat sellaiset lakanat, että joutaa vaikka poiskin. On tää niin hauskaa kyllä. Pyyhkeetkin nuuhkin, tää on mun, toi on Ukkelin :D. Onneksi eka asunto oli lähes täydellinen, vain ne tuoksuvat lakanat, jotka ei onneksi tuoksuneet liiaksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana, että meitä on muitakin lakanoiden ja pyykkien kanssa turaajia!:D Ja hei tosi kiva, että siellä asunto sattui kohdilleen :) Mukavaa reissua teille!

      Poista
  3. Kun olin kaverilla yötä kaverin äidin lakanat saivat aikamlisen "veri kuorrutteen"... kaverini nauroi silmät päästä:D haminasta terveisiä marialta;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahaha! :D kiva, että olet alkanut lukea minun blogia! Minäkin käyn liittymässä tänään sinun blogin lukijaksi. Mehän voitais joku kerta tehdä vaikka ihan yhteispostaus! :) Kiva oli, kun tulit yökylään, tule joululomalla sit uudestaan! Tsemppiä viikkoon!

      Poista