Arjen helmiä

Arjen helmiä

tiistai 22. marraskuuta 2016

Yllätys

Sisko ja Moomin
Viime viikolla jo vähän mainitsinkin, että jotain yllättävää ja jännää on luvassa. Lontoossa asuva siskoni järjesti nimittäin tälle äitille melkoisen yllätyksen ostamalla minulle lentoliput Lontooseen! Niinpä viime perjantaina hyppäsin Finnairin koneen kyytiin ja suuntasin rakkaan siskoni luokse. En edes muista, milloin olisin aikaisemmin matkustanut yksin, joten pieniä perhosia lenteli perjantaiaamuna vatsanpohjassa. Ihana oli kyllä päästä lentämään, vaikka menomatkalla pomppuja olikin ihan hikikarpaloihin saakka. :D

Halusimme viettää oikein rentouttavan ja rauhallisen viikonlopun siskoni kanssa ja pitkästä aikaa jutella rauhassa. Niinpä päätimme, että mitään nähtävyyksiä emme lähde katsomaan vaan vietämme aikaa siskoni luona ja käymme herkuttelemassa kivoissa ruokapaikoissa ja kahviloissa. Ainut, missä ehdottomasti halusin käydä oli homeopatiakauppa, josta lähtikin muutamia homeopaattisia aineita matkaan. Niistä voisin enemmänkin joku kerta kirjoitella. Siskoni koira Moomin kulki kassissa meidän matkassa ja toinen on kyllä niin itse suloisuus!


Monia varmasti mietityttää, miten oireet suhtautuivat matkantekoon. Tämä syksy on oireiden kannalta ollut yksi kaikkien aikojen vaikeimmista ja siksipä varauduinkin matkalle kassillisella lääkkeitä. Se on selvää, että oireet seuraavat minua matkalaukussa, vaikka yrittäisinkin niiltä päästä karkuun. Silmätippoja meni melkoisen tuhti määrä samoin kuin astma-, allergia- ja kipulääkkeitä. Onneksi siskoni asunto on melko uusi ja täysin homeeton ja pyrimme valitsemaan aina sellaiset ruoka- ja kahvittelupaikat, joissa oli mahdollisimman helppo olla.

Matkasta jäi ihanat muistot ja reissu tuli kyllä enemään kuin tarpeeseen. Niin paljon juttelua, naurua, halauksia ja rentoutumista. Ikävä on jo suuri! Onneksi joulu on pian ja sitten pääsee taas halaamaan ikävät pois, kun saadaan sisko kotiin. 

"Side by side or miles apart,
sisters will always be connected by the heart" <3


maanantai 14. marraskuuta 2016

Talvisia kuulumisia

Viimeisimmästä postauksesta onkin vierähtänyt jo aivan hurjan pitkä aika! Missään nimessä blogi ei ole kuitenkaan siirtynyt talviunille vaan päivittelen blogiani aina mahdollisuuksien mukaan. Viime viikot ja kuukaudet ovat vaan olleet sellaista pyöritystä, että hyvä kun itse olen pysynyt mukana.

Arki on täyttynyt hyvin pitkälti vyöhyketerapiaopinnoista ja niihin liittyvistä terapiahoidoista, Milan kerhoista, mieheni töistä ja opinnoista ja uskokaa tai älkää edelleen remontista. Tunneskaala remontin kanssa on vaihdellut onnistumisista pettymyksiin, iloista vahvaan alamäkeen ja kaikkeen siltä väliltä. Se on vaatinut suunnatonta päättäväisyyttä ja uskoa siihen, että lopulta kaikki epäkohdat saadaan kuntoon ja kaikki päättyy onnellisesti. Kirjoitan joku kerta ihan oman postauksen, mitä kaikkea tässä on asunnon kanssa matkan varrella tapahtunut. Kerrottavaa olisi myös niin paljon sairaudesta ja sen herättämistä tuhansista ajatuksista.


Mila on kasvanut taas hirmuisesti ja jaksaa ilahduttaa ja tuoda valoa mitä ihanimmilla ja hullunkurisimmilla letkautuksillaan. Neitokaisen lempipuuhaa on tällä hetkellä pukeutua keijukaiseksi ja heiluttaa yhdessä askartelemaamme "taukasauvaa". 

"Pehmeästi untuvaiset lumikeijut karkeloi, 
pehmeästi hiljaisesti lumen triangeli soi.

Unessa on lumikeiju kultahiuksinen,
hiljaa maahan keiju leijuu hieman hymyillen."

Mukavaa viikkoa teille kaikille! Loppuviikosta tuleekin tapahtumaan jotain erityisen jännää, siitä lisää viikonloppuna! :)