Arjen helmiä

Arjen helmiä

keskiviikko 18. tammikuuta 2017

Kun uhma tuli taloon

Useamman kerran olenkin blogissani kirjoitellut, että tyttäremme on syntymästään saakka ollut hyvin temperamenttinen ja päättäväinen lapsi. Jo synnytysvuodeosastolla tyttö tuotiin keskellä yötä tarkkailusta luokseni, sillä hän häiritsi muiden viiden vauvan nukkumista kitinällä ja itkullaan.
Väsymyksen sekaisena otin tuolloin tytön kainalooni ja ajattelin, että meidän veikeä pikku justiina.

Nyt kolmen ikävuoden lähestyessä temperamenttinen luonne on saanut kaverikseen uhmaiän ja voin rehellisesti myöntää, että meillä ei ole päivää ettei kumisaapas lentäisi tienposkeen tai draamakohtaus paukahtaisi päälle juuri kassajonossa. Vaikeimpia hetkiä ovat kerhoista tai ystävien luota lähtemiset, jolloin kiukku muuttuu hallitsemattomaksi möröksi, jota ei edes Frozenin Anna ja Elsa pysty katkaisemaan. Täytyipä yksi päivä pyytää ystäväni mies laittamaan tyttö auton istuimeen, kun reilun puolen tunnin taistelun jälkeen, hikivana selkärangan kaarta valuen ja silmälasit hankeen hukkuneena yritin saada neitiä istuutumaan. Oikeasti, minua hävetti. Jouduin myöntämään sen tosiasian, etten yksinkertaisesti pärjännyt meidän kaksveelle.

Mila on lapsi, joka haastaa meidät vanhemmat jokaikinen päivä. Samalla hän kuitenkin opettaa, kasvattaa, rohkaisee, ilahduttaa ja hauskuuttaa. Eräs tuttavani sanoi hyvin, että erityisen temperamenttisissa lapsissa on paljon sitä erityistä hyvää. Se on minusta kauniisti sanottu ja jokaikinen sana aivan totta. Vaikka koko perheemme uusi, väsyttävä harrastus onkin uhmaikä, niin kyllä tuo pieni ihminen osaa hämmästyttää taidoillaan ja nokkeluudellaan aina vaan uudelleen ja uudelleen. Niin rakas justiina!

ps. Eilen käytiin ensimmäistä kertaa kampaajalla, mikä meni aivan yli odotusten! Ja totesipa neiti itsekin, että tällä kertaa oli tosi hyvä lääkäri :) Lapset <3

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti